Kuukauden kuorolaiset

Kuukauden kuorolaisena saavat kunnian aloittaa kaksi Medicanton pitkäaikaisimmista jäsenistä Tuire Lehtosalo ja Pirkko Sainio.

Tuire Lehtosalo:

En ollut lääkärikuoron perustamiskokouksessa, mutta viimeistään kolmansissa harjoituksissa. Oheinen Lääkäriliiton kutsu alkusyksystä 1990 iski heti. Lehtileikkeissä esiintyvä Leo Strid oli varsinainen kuoron isä. Medicanto-kuoroa ei olisi olemassa ilman Leoa.

Olin laulanut 60-luvun alussa sopraanona POL:ssa eli Pohjalaisten osakuntien laulajissa, jonka "perustajajäseniin" kuulun. Kuoron nimi oli alun perin mieskuoro PML, mutta kun kuoroon alkoi ilmestyä naisia, nimi muutettiin POL:ksi vuonna 1963. Liityin siis ensin mieskuoroon! Medicantossa olen ollut alusta asti altto ja tarvittaessa tenori. Niin kivaa on ollut, etten millään malttaisi luopua tästä harrastuksesta. Näihin lähes kolmeenkymmeneen vuoteen on mahtunut monenlaista johtajaa, laulajaa ja tyylilajia. Aina vaan on yhtä mielenkiintoista!

Pirkko Sainio:

Koulussa lauluopettajani sanoi, että ääneni ei oikein sovellu yksinlauluun. Hän suositteli kuoroa, ja lauloinkin koulun kuorossa tenoria. 1990-luvun alussa ystäväni Tuire liittyi vasta perustettuun lääkärikuoroon, ja minä aloitin aerobic-harrastuksen lääkärijoukossa. Vuoden kuluttua Tuire ehdotti, että tulisin mukaan kuoroon. Lupasin, että jos Tuire tulee mukaan aerobiciin, minä tulen puolestani kuoroon. Näin teimme. Olimme kakkosalttoja alusta asti. Kun kuoron johtajaksi tuli Paavo Hyökki, alkoivat lähes vuosittaiset laulukokeet. Joka kerta piti jännittää vatsa kuralla, vieläkö pääsee jatkoon. Pääsimme. Seuraavat johtajat eivät tiettävästi ole erottaneet ketään kuorosta.

Monenlaisia esiintymisiä on vuosien mittaan ollut niin paljon, että motivaatio uusien kappaleiden harjoitteluun ei ole päässyt herpaantumaan. Meidät on Tuiren kanssa vähitellen siirretty tenoriin. Pitäisi varmaan ymmärtää lähteä kuorosta, ennen kuin meidät siirretään bassoon. Ei vaan millään malttaisi jättää tätä piristävää harrastusta ja loistavia kuoroystäviä.